maanantai 21. maaliskuuta 2011

Killjoys, make some noise!

Eilen oli mahtava ilta, kiitos My Chemical Romancen :)

En ole mitenkään erityisemmin kyseistä bändiä kuunnellut, mutta kun tuli mahdollisuus päästä katsomaan, ostin lipun. Lipun osto ei todellakaan ollut huono idea, nimittäin tajusin siinä bändiin tutustuessani että sehän on aivan mahtava yhtye!
Lämppärin kunnian sai suomalainen bändi Iconcrash, jonka biisi Everlasting oli häiritsevän tuttu (voiko joku please kertoa miksi?!). Ite en Iconcrashista erityisemmin tykännyt, eikä kyllä tainnut muu yleisökään ihan innostua.
Ite istuin lavalta katsottuna ihan oikeammanpuolimmaisessa lohkossa, rivillä 14. Näkyvyys oli siis mahtava, eikä olis tullut mieleenkään ahtautua sinne permannon hientuoksuiseen tukahduttavaan surmanloukkuun, mistä viiden minuutin välein kiskottiin pyörtyneitä pois.

Koko paikka kirjaimellisesti räjähti kun itse pääjehu MCR asteli lavalle. Itseasiassa bändi veti ihan äärettömän hyvin livenä!
Yhtye oli sekoitellut setlistille sekaisin uusia ja vanhoja kappaleita, ja mikään biiseistä ei jättänyt kylmäksi. Yleisö oli innoissaan mukana laulamassa ja hyppimässä, ja "sivusta" katsottuna olin tosi vaikuttunut.
Monet fanit nähtävästi muistelevat sitä kun laulaja Gerard Way hoki jossain välispiikissään hysteerisenä "never ever stop running". Okei, vaikka niin :D

Itse olisin halunnut kyllä kuulla vaikka Party PoisoninGive 'Em Hell Kid:in tai Save Yourself, I'll Hold Them Back:in. Bändi soitti kuitenkin Vampires Will Never Hurt You:n, joka oli mukava yllätys koska biisi on ensimmäiseltä albumilta :)
Pakko kyllä sanoa, että bändillä ei ole kovinkaan montaa biisiä mitä en settilistalle ottaisi.
Erityismaininta on pakko antaa varsinkin soittajien lavaeläytymiselle. Isoimmat propsit kyllä lähtee kitaristi Ray Torolle, joka moshaili äärettömän coolin näköisesti. Toron headbang oli suorastaan hypnotisoivaa.
En ole varmaan koskaan liikuttunut keikalla niin paljon kuin Cancerin aikana. Koko halli pimeni lukuunottamatta Gerardiin tähdättyä spottivaloa. Yleisöstä tuli valomeri kännyköineen, sytkäreineen ja valotikkuineen. Näky oli sanoinkuvaamattoman kaunis.

Kiitänkin My Chemical Romancea ihanasta illasta ja hyvästä fiiliksestä.

keskiviikko 9. maaliskuuta 2011

What we left behind - levyarvostelu

Ostin jo pari kuukautta sitte Vearan uusimman albumin, ja ajattelin sen näin aikani kuluksi arvostella tänne. Kaveri pakotti.  Levyn nimi on siis What We Left Behind, ja se on itseasiassa tosi hyvä. Ensin biisit kuulostaa todella samanlaisilta, mutta kun niitä kuuntelee pari kertaa erikseen, niissä alkaa huomaamaan paljon kivoja ihan yksilöllisiä juttuja :D
Veara on siis yhdysvaltalainen pop/punk/rock -bändi, ja tää levy on tehty tossa viime vuoden puolella (2010). Levylle mahtuu paljon tarttuvia biisejä, ja tietenkin sellasia jotka ei oikein erotu samankaltaisuutensa takia... En tän paremmin osaa selittää, mutta tykkään tän levyn kitarasoundista joka on tosi kivan kuulonen. Lempiosa on rummut, jotka on tollaset nopeet ja "pomppivat" :D Ja kunnioitan muutenkin suuresti bändin rumpalia, joka siis sattuu olemaan nainen (ja killer rumpali, go Brittany!).

Kokonaisuudessaan levy taitaakin olla aika perus pop-punkkia. Laulajalla on kiva ääni, joka sopii bändin musiikkiin tosi hyvin. Levyltä kannattaa ehdottomasti kuunnella ainakin biisit My B-Side Life ja Pull Your Own Weight. Pakko vielä mainita että on tosi hyvä bändi livenä, on sattumalta tultu katsastettua :)

lauantai 5. maaliskuuta 2011

Blood In My Eyes

Päätin nyt esitellä teille tän uuden Sum 41:n biisin Blood In My Eyes ja samalla tehdä mun ihan ekan postauksen!
Eli oon siis tää toinen höpsö, joka tänne kirjottelee. Mutta asiaan. Kyseinen biisi siis julkastiin kai muutama päivä sitten bändin uutena singlenä ja tän voi kuunnella ihan sieltä youtubesta, jos kiinnostaa.
Ite tykkään biisistä tosi paljon, niinku myös Skumfukista ja Screaming Bloody Murderista, jotka on nää Sum 41:n kaks muuta biisiä, jotka tulee olemaan uudella levyllä. Blood In My Eyesissä on mun mielestä kiva alku, se alkaa silleen vähän rauhallisemmin aluks, niinku noi kaks muuta edellä mainittua biisiä. Ja kun biisi jatkuu, niin paremmaksi vaan menee! ♥ Ihana basso ja namnamnam. Täytyy kyl myöntää, että ekalla kuuntelukerralla en kauheesti innostunu, mutta tokalla kuuntelukerralla uppos sitten ihan kunnolla. Mutta siis kokonaisuudessaan tosi hyvä biisi! Suosittelen.

Esittelen teille... GOB:IN!!

Halusin nyt sitten tuoda muidenkin tietoon tän hienon bändin :)

Eli Gob on kanadalainen alternative/punk/rock -bändi, jonka riveissä vaikuttavat Tom Thacker, Theo Goutzinakis, Gabe Mantle ja Steven Fairweather. Kanadalaisilla on oikeesti tosi outoja nimiä :O
Asiaan. Jotenkin ajauduin eilen illalla kuuntelemaan bändin biisejä Underground, sekä We're all dying jotka osoittivat tämän bändin mahtavaksi löydöksi. Siis herranjumala, musiikki on todellakin hauskaa ja ihanan räminäistä kuunneltavaa. Siinä on yhdistelty niin kitarantilutussooloja ja miehistä huutoa kuin mukaansatempaavia rytmejä ja riffejäkin.
Bändin pieni laulaja, Tom, toimii siis nykyään myös Sum 41:n kitaristina, ja näin varmaan aika moni on Gobin löytänyt.
Suosittelen siis kaikille vaihtoehtorockista ja punkirockista pitäville tätä oikeasti virkistävää löytöäni. Esittelin tän äsken jopa omalle faijalleni :D


perjantai 4. maaliskuuta 2011

Murot, pitäkää varanne!

Päätimme siis Mian kanssa yhdessä perustaa musablogin. Innoituksena toimi molempien rakkaus rock-termin alla kulkevaan musiikkiin.
Esittelemme erilaisia bändejä ja arvostelemme levyjä, keikkoja ja biisejä (melkein) kaikkien makuun.
Eli minä olen Johanna, ja toisena bloggaajana toimii Mia. Kirjoittelemme tänne aina kun kirjoittamisen aihetta löytyy, toivottavasti mukaan tarttuu myös mukava määrä lukijoita :)